11.7.
Kentällä
harkkaamassa. Mä harkkaan aina yksin olin sitten koirakerhon kentällä tai
omalla nurmikolla. No joo, usein kyllä koirakin on mukana. Tarkoitin kylläkin että muita ihmisiä tai koirakoita ei ole. On niin paljon helpompi keskittyä omiin pikku harkkoihinsa ja koiraansa kun ei ole sosiaalisessa tilanteessa.
Aina ei kyllä ole koirakaan mukana, sillä
teen tietenkin uuden kuvion kuivaharjoittelua, että sitä ei tarvitse sitten
niin kovaa miettiä kun koira tulee tekemään omia ratkaisujaan.
Niistoa otin.
Tähän Retro tulee hyvin, koska se vedetään hyppyriman yli. Rimat vetää Retroa
kuin suklaa holistia. Niistossa mä seison esteen toisella puolella siivekkeen
kohdalla ja käsi on hyppyriman päällä. Varpaat
osoittaa sinne päin minne tästä sännätään, kunhan koira on niistäytynyt riman
tälle puolen.
Koira
voi tulla joko suoraan estettä kohti tai vaikka siivekkeen päädystä. Se näkee
nyrkin riman päällä ja menee sinne, jolloin käsi vetää nenästä tiukkaan
siivekettä nuollen, josta matka jatkuu.
Päällejuoksua
harkattiin. Siitä vain sekä istumisesta siivekkeen päädyssä. Eka kerralla panin
apusiivekkeen, ettei koira vain juokse rimakohdan ohi kääntymättä riman yli. Se
oli tarpeetonta, Retro on keväällä tehnyt näitä harkkoja, se muisti.
En
meinaa ehtiä koiran alta pois, mutta kun mun pitää antaa sille vastakkaisella
kädellä herkkua. Pitääköhän mennä hiukka edemmäs siivekkeeltä? Tarttee kattoa
dvd:ltä. Mutta kun ne siä palkkaa aina lelulla ja lelu joka on narussa, on
helppo pudottaa maahan, ja lelu jatkaa matkaansa joten koirakin jatkaa. Jos
pudottaisin makupalan, koira pysähtyisi, palkkautuisi pysähtymisestä.
Harkattiin
myös poispäinkäännöstä ja sylikäännöstä, mutta niistä joskus toiste, kun saan
kuvaa aiheesta.
13.7.
Tein
pakkovalssin merkkausta. Sitä varten, että voin itse lähteä paikalta pois heti
kun koira näkee merkkauksen. Sen on tarkoitus oppia että palkka on siellä
merkkauskohdassa, vaikka mun käteni ja jalkani etenee jo ties missä. Saan
sitten joskus etumatkaa sijoittuakseni seuraavaan ohjauspisteeseen.
Putkella
takanaleikkausta. Ensin putken tulosuu oli oikealle, joten minä olin
lähtiessämme niin että myös koira oli mun oikealla puolella. Leikkasin sen
takana putken tulosuun puolelle. Riittävän ajoissa, että koira näki mun hommat,
mutta silti meni putkeen. Kuvassa näyttää että kädessä on pallo. Edessäkin on pallo, mutta sitä ei lasketa.
Pöydälle
lähetyksiä kolmesta metristä + siellä palkkaamista. Palkka, menin pari metriä
etäälle, palasin palkkaamaan jne. Sitten istuin itsekin pöydälle ja huilattiin.
Sanat saat mennä, ja koiran oli lähdettävä pöydältä.
Pituudelle
lähetystä pari kertaa, makupalakuppi veturina.
14.7.
Oli
viimeinen kerta pentuagilitykurssia. Puolentoista viikon päästä jatkamme siitä kurssilla
jossa on aikuisia koiria. Nämä ovat harkanneet sillä kurssilla toukokuusta
lähtien.
15.7.
Monta
juttua haluan saada opetetuksi näissä yhdeksässä päivässä, että uudella
kurssilla on sitten helpompaa jatkaa. Esimerkiksi keppikujalle tullaan hypyltä
tai putkelta. Se tänään onnistui aivan ilman kommerverkkeja.
Mulla
keppikuja on jo niin ahdas että koiran turkki ottaa keppeihin.
 |
| Tässä kuja on vielä niin leveä että norsukin menis siitä. |
Yksi
harkka on puominpalajuttua, jonka onnistumisesta kerron sitten viikon kuluttua. Toinen
on makupalakiposta luopuminen, että pystyn laittamaan herkun siihen ja koira
jättää sen rauhaan kunnes saa luvan lähteä esteiden kautta herkuttelemaan.
Otan
myös harkkaa, missä Retro pujottaa väljän pannan päähänsä. Näin saan
taluttimeen laittamisen miellyttäväksi puuhaksi. Retro ei yhtään tykkää kun
otan sitä pannasta kiinni ja nyherrän talutinta siihen. Taluttimessa olo on
ihan ok, mutta sen laittaminen on ikävää hommaa. Kun tästä tehdään temppu,
jonka koira itse oivaltaa tehdä, siitä tulee ihana juttu kuten muistakin
tempuista.
Otin pannan esiin ja koira tietty kattomaan mitäs tuolla tehdään, naks ja nami. Nami tarjoiltiin pannan sisältä. Ensin niin että koiran kuono oli pannan aukosta, sitten siten että koko pää oli pannassa. Helppo nakki opettaa, koska tuossa ei tarvitse olla kovin tarkka kun panee naks.
Uutena
harkkasin myös valssia, jota en oo sitä juurikaan Vikun kanssa tehnyt kisoissa,
joten piti ittelle opettaa ensin askelkuviot. Retro osas tietty oitis, sillä
nää jutut on kehon kieltä, jota koira on oppinut lukemaan. Eikä muita
esteitä ollut valittavana kuin nämä ne mitkä suoritettiin.
Hyvin se itsenäisesti lähestyi hyppyä joka oli edessä,
vaikka mä jäin taaemmas ja aloin tehdä valssikuviota, jonne se sitten tuli kun
oli hypännyt.
Aikaisemmin oon jo valssia harkannut ilman esteitä:
Suurella kaarella mennään käsi vartalon lähellä ja koira tietty kädessä olevan
makupalan mukana, sitte otan kauimmaisella jalalla askeleen taaksepäin
kääntyneenä koiraan ja askel uuteen suuntaan koiranpuolisella jalalla ja
palkkaan uudella kädellä jalan ääreen.
Alla olevassa valssikuvassa mennään putken suulla
oleva este, jota ennen teen valssauksen ja suoritetaan etummainen hyppyeste.
Eli putkea ei suoriteta. Koira on vasemmalla, minä oikealla ja tuohon suuntaan.
Valssin jälkeen suunta on muuttunut ja minä olen kauempana, koira hyppää
kumossa olevan kavan.
Tuo putkensuu ei ollut näkyvissä tietenkään, kun vasta
opetellaan, vaan se oli peitossa. Otin sen kuvaan esiin, syystä että tajuaa
hyvin miksi tuossa pitää koiralle kertoa ajoissa että suunta vaihtuu. Putki imee
koiraa kuin musta aukko.
 |
| Entisaikojen kavat saavat toimittaa hyppyesteen virkaa. Koska niissä on liian korkea rima, panin ne kyljelleen. Kavaleteissa siis oli hyppyrima kiinteänä. |
Otin
tänään myös jaakotusta. Itte pitää vain muistaa mihin päin mun pitääkään
kääntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti