Valssahtelua

Eilen kävin harkkaamassa valssikuvioita. Opettajana mulla oli Vikku. Katsoin ensin harkat tarkasti Janita Leinosen & Jaakko Suoknuutin dvd:ltä. Harkkasin niitä kotona ilman koiraa.

Sitten otin kokeneemman koiran kaveriksi, kun sain kuvaajan. Näin kuvista todella hyvin kuinka myöhässä usein olin. Seisoin koiran edessä jalat ristissä. En kyllä laita semmosia kuvia tänne.

Tänään menin pelipaikalle Retron kanssa. Otin sen kanssa kolme harkkaa valssia. Nämä (joissa hyppäämässä on Vikku). Ekoissa kuvissa lähestymme hyppyä, jolla teen valssin, että koira valitsee putken hankalamman pään. Toinen pää näkyy riman yli, toinen on piilossa. Kuvan koiralla ei ollut mitään hankaluutta ymmärtää mun hommia.

Myöskin Retro tajusi oitis kehonkielestä minne tässä mennään, vaikka putkensuu oli suoraan naaman edessä. Palkkasin Retron heti valssin päätyttyä. Se ei siis mennyt putkeen mistään päästä, sillä harkkasimme valssia eikä putkea.

Ylävartalo on kääntymässä. Tuosta etenin takaperin, joten Vikku tuli vasemmalle puolelleni.

Ja meni putken haluttuun päähän.

Palkka.

 Seuraavaksi vaihdetaan puolta kahden esteen edessä. Rata jatkuu takana näkyvän esteen jälkeen tuonnepäin.

Koira mun oikealla puolella.

Pian peruutan.

 

Koira mun vasemmalla puolella.

Sitten sama kahden esteen takana.

Taas koira on mun oikealla puolella.

Tuossa välissä peruutin. Mutta se ei ehtinyt kuvaan.

Jos rata jatkuisi tuosta takana näkyvän rakennuksen suuntaan, kuvio olisi oikeutettu.

Retro sai tänään mennä noiden valssien lisäksi putki, putki, hyppyharkan. Veturina oli makupalakippo. Rata oli L-muotoinen, josta olisi ollut helppo sukaista suoraan makupalalle, mutta pentu tietää jo että ensin sinne minne tuo näyttää, niin sillä kipolle pääsee nopeiten.

Jätin koiran istumaan, menin ekan suoran putken puoleen väliin, ”saat tulla” ja ohjasin tokaan putkeen, sillä sen suu ei näkynyt heti kun putkesta tultiin. Eka kerroilla palkkakippo oli toka putken jälkeen, sitten lisäsin hyppyesteen.

Tässä harkassa ideana oli opettaa just tuota että palkkakipolle vikkelää, radan menemistä, menemistä itsenäisesti edellä. Aikaisemmin pentu oli oppinut jo paikalla istumisen ja saat tulla merkityksen ja jonkun verran sitä, että kipolle ei voi rynnätä oikopäätä.

Puominpalaharkkaa otettiin sekä kuljetusta ihanan hyppyriman ja putkensuun ohi. Viikonloppuna mennään taas valssaamaan erilaisissa tilanteissa. Niistä myöhemmin.

Kun kenttä on noin lähellä, jo 45 minuutin kuluttua oltiin kotona.