Takanaleikkausta sun muuta

Harkattu on, mutta ei kirjoiteltu siitä blogiin. Odottelin hetkeä kun saan kuvanottajan paikalle ja tänään sain.

Keppikujaa

Retro on mennyt putkea ja keppikujaa. Molemmissa tärkeä seikka on se että koira tekee homman itsenäisesti. Aloitukseen lupa ja sitten menoksi. Jään taakse tai leikkaan koiran takana tai teen jotakin muuta, josta koiran ei kuulu häiriintyä. Sillähän on niin mielenkiintoinen tehtävä että se suorittaa sitä.

Makupalakippo on veturina. Joskus kädessä oleva pallo on tuupparina. Se lentää vasta kun koira on melkein kujan lopussa.

Käsi näyttää että sinne vaan.

Lähetän ja jään paikalleni.

Maali häämöttää.

Retro syö herkkua ja mä oon yhä paikalleni jähmettynyt.

Takanaleikkaus putkella

Putkeen loppuosaan tehtiin pikku mutka. Harkattiin itsenäistä suorittamista ja että saan leikata takana. Kuppi veturiksi, mutta myös tuuppari toimi: Kädessä oleva pallo ja tieto siitä että se lentää kunhan kipittää putken toiseen päähän. Hiukka ennen kuin koira tuli putkesta lennätin pallon lähelle tulokohtaa. Ennen siksi, ettei koiran tarvinnut katsoa ja juosta minuun päin vaan näki palkan oitis.

Aloitusasennossa. Pallo on häiriötekijä johon ei kiinnitetä huomiota.

Teen takanaleikkauksen. Oltais saatu lähteä kauempaa, niin leikkauskin olisi tullut kauempana.

Kissan sheebaa kipossa.

Minäkin ehdin mukaan.

Takanaleikkaus hypyllä

Vein toisen siivekkeen taakse makupalakipon. Lähetin koiran ja tein takanaleikkauksen (vai pitäiskö sanoa takaaleikkauksen). Juoksin koiran linjan yli sen mentyä kohti makupalakippoa ja edelleen koiranpuolinen käsi näytti suuntaa. Käsi vaihtui vasta kun Retro oli ponnistuskohdassa. Ettei homma mennyt valssiksi.

Hartiat ja käsi oli liikkumatta puolenvaihdon ajan. Niiden kuuluu osoittaa kohti sitä estettä joka siinä edessä on.

Kipon vientikin pitää näyttää.

Lähetän hypylle.

Ohjaava käsi on vaihtumassa koska koira on edennyt ponnistuskohdan yli.

Leikkaus jatkuu seuraavan esteen suuntaan.

Takanaleikkaus ilman esteitä

Tämä on kuin tokoa. Laitoin koiran istumaan, menin sen taakse oikealle puolelle. Koiranpuolisessa kädessä oli makupala ja koiran kuono tietenkin sitä kohti. Sitten siirsin itseni koiran toiselle puolelle siellä takana, jolloin se siirsi myös kuononsa samaan suuntaan. Pidin kättä täysin paikallaan ja käytin samaa kättä kunnes käännös oli loppunut. Palkka tuli uudesta kädestä ja alkuperäinen käsi häipyi.

Tämän harjoitteen löysin Agi.fi lehdestä. Jenny Damm on kirjoittanut kolmiosaisen juttusarjan vuoden 2011 lehtiin.

Myös valssia ilman esteitä ollaan harkattu Jennyn ohjeella.

Olin ensin koiran kuonon näyttämässä suunnassa, tässä jalka jo menossa puolenvaihtoon.

Takanaleikkaus suoritettu. Ohjaava käsi näyttää yhä ja toinenkin on tullut kuvaan mukaan.

Jatkuu huomenna. Ei kukaa näin pitkiä juttuja jaksa kahlata. Huomenna kirjoitan puomiharkasta, keppien aloituksesta ja jaakotuksesta.