Nöösän
kanssa onnistui ajan pidentäminen kosketuskeppiin, vau! Eka kertaa pidensin nyt
aikaa ikinä mihinkään koskemisessa.
Tänään
harkan kriteerinä oli sekunnin pidempi kosketusaika, eiku puolen sekunnin.
Sekuntihan on aika jolloin sanon viisi eli se on pitkä aika. Kriteeri tähän
asti on ollut pelkkä keppiin koskeminen.
Nöösän
yleisin ilme. Olen tikkana ja haukun.
|
Lenkillä
keksin miten alan tätä aikaa pidentämään. Siis ihan käytännössä. Teoria on
helppoa, käytäntö ei aina. Vaihdoin palkan antamisen suuntaa. Palkka tuli kepin
luona ja palkkakäsi oli kepin takana alasuunnassa. Ja vaihdoin kepin paikkaa, toin sen suoraan
eteeni että koira on aivan kohtisuoraan minuun sen koskiessa keppiin. Lisäksi olin asennossa jossa pääsen melkein
tämän 28 cm korkean kääpiön tasalle silmineni. Nämä kaikki järjestelyt
auttoivat huonon ajoituksen mestaria onnistumaan.
Just
Nöösän kanssa olen ajatellut, että se pystyy opettamaan mulle ajan
pidentämistä, sillä se tuo kuononsa hitaasti kepin päässä olevalle pallolle.
Aloittaa kyllä toiminnan heti, mutta toiminta on hurjan paljon taatiempaa kuin
mitä Vikulla ja Retrolla. Se toimii hitaasti myös kun ottaa makupalan eli Nöösä
ei hotalehdi.
Tämä
ei oikeasti ole rauhallinen koira, mutta näissä harkoissa se on. Näyttää niin
kovaa harkitsevan tekemisiään. Näkisitte sen ”rottajahdissa” eli sen leikkiessä
ja reagoidessa kaikkeen muuhunkin liikkuvaan. Tulta ja tappuraa on silloin
liikkeellä.
Ei
niin rauhallinen koira. Jos se tahtoo jotakin tiskipöydältä, se yrittää.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti