maanantai 11. marraskuuta 2013

Jiihaa ajan pidentämiselle!



Nöösän kanssa onnistui ajan pidentäminen kosketuskeppiin, vau! Eka kertaa pidensin nyt aikaa ikinä mihinkään koskemisessa.

Tänään harkan kriteerinä oli sekunnin pidempi kosketusaika, eiku puolen sekunnin. Sekuntihan on aika jolloin sanon viisi eli se on pitkä aika. Kriteeri tähän asti on ollut pelkkä keppiin koskeminen.

Nöösän yleisin ilme. Olen tikkana ja haukun.


Lenkillä keksin miten alan tätä aikaa pidentämään. Siis ihan käytännössä. Teoria on helppoa, käytäntö ei aina. Vaihdoin palkan antamisen suuntaa. Palkka tuli kepin luona ja palkkakäsi oli kepin takana alasuunnassa.  Ja vaihdoin kepin paikkaa, toin sen suoraan eteeni että koira on aivan kohtisuoraan minuun sen koskiessa keppiin.  Lisäksi olin asennossa jossa pääsen melkein tämän 28 cm korkean kääpiön tasalle silmineni. Nämä kaikki järjestelyt auttoivat huonon ajoituksen mestaria onnistumaan.

Just Nöösän kanssa olen ajatellut, että se pystyy opettamaan mulle ajan pidentämistä, sillä se tuo kuononsa hitaasti kepin päässä olevalle pallolle. Aloittaa kyllä toiminnan heti, mutta toiminta on hurjan paljon taatiempaa kuin mitä Vikulla ja Retrolla. Se toimii hitaasti myös kun ottaa makupalan eli Nöösä ei hotalehdi.

Tämä ei oikeasti ole rauhallinen koira, mutta näissä harkoissa se on. Näyttää niin kovaa harkitsevan tekemisiään. Näkisitte sen ”rottajahdissa” eli sen leikkiessä ja reagoidessa kaikkeen muuhunkin liikkuvaan. Tulta ja tappuraa on silloin liikkeellä.

Ei niin rauhallinen koira. Jos se tahtoo jotakin tiskipöydältä, se yrittää.

Ei kommentteja: