Mun
mustavalkokoira sai taas koulutusta. Ensin oltiin kolmen maissa ruohikolla
riehumassa ja sitten tultiin tupaan. Meinasin heti kouluttaa, mutta oli liian
leikkitämmissä, joten menin vain kirjoittamaan. Koira sai itsekseen leikkiä.
Tunnin
päästä sitten syötiin makupaloja.
Kaikissa kolmessa asiassa mitä tehtiin, päästiin paljon
eteenpäin lyhyessä ajassa. Maahanmenossa aloin pidentää aikaa, seuraamisessa
tein käännöstä ja otin paria askelta enemmän ja kahdeksikossa nyt kohta on koko
kahdeksikko sheipattu.
Sheippaamalla
kouluttaminen = ensin naks ja nami kun menee jalan alta, sitten naks ja nami
kun menee pidemmästi, sitten taas odotetaan hiukka enemmän toimintaa. Aina kun
osaa 80-prosenttisesti, nostetaan kriteeriä.
Hommassa
auttaa se mihin kohtaan palkkaa. Kun koira menee jalan alta, palkka
kantsii antaa siihen suuntaan mihin liike jatkuu. Jos vallan muualle palkkais,
koira haluais jatkaa sinne.
Maahanmenossa
tänään oli eka kertaa ajan pidentämistä. Ensin kolme nopeaa maahanmenon palkkaamista
ja sitten sekunnin ja kahden pidentämistä. Joka kerta onnistui.
Lelu
saa kyytiä.
|
Maahanmenossa aikaisemmin tapahtunut
Otin
Kangasalalla koulutuspäivän jälkeen maahanmenon pitkästä aikaa esille. Koira osasi maahanmenon sanalla jo kuukausia sitten,
mutta rumasti. Se meni istumisen kautta ja lösähti kuin säkki.
Halusin, että menee etupää edellä maahan, se on nopeamman näköistä. Olen
harkannut liian kauan sitä että lasken käden maahan nopeasti. Siis toiminut käsimerkillä. Sillä koira on laskenut etupäänsä ekana.
Kosketuskepillä sitten aloitin, mutta en oikein
onnistunut, sillä Retro sinkoaa aina salamana taaksepäin kosketettuaan keppiä.
Se muistaa lapsuudestaan peruuttamisharjoitukset. Kaikki uusi mitä koiran eteen tuo, saa aikaan peruuttamisen. Joten tein sitten muulla tavalla.
14.11.
Toiminto sai
läpimurron. Olin istumisen ärsykekontrolliin laittamisessa huomannut että Retro
ei lamaannu vaikka en tee harkkoja niin helpoksi että aina vain voin palkita.
Vikku lamaantuu ja aikaisempikin toiminta sillä lähes sammuu.
Joten uskalsin
muunnella Retrolla maahanmenossa kädenliikettä ja vaihdella omaa asentoa niin
että sain yhä pienemmillä avuilla koiran suorittamaan maahanmeno rinta edellä.
Seuraavien vaiheitten kautta edettiin.
1Käsimerkillä silloin kauan sitten.
2Kokeilin
yhtäkkiä kosketuskeppiä, sen pää tuli mun kädestä näkyviin.
3Pelkällä
kosketuskepillä ja itte seisoin, mutta maahanmeno oli peruuttamista.
4Jätin
kepin, menin polvilleni ja tää oli ratkaiseva askel, sillä nyt päästiin vanhasta rutiinista eroon, käsimerkistä. Tällöin taisin nimetä liikkeen. Sana maahan oli sille jo tuttu, mutta nyt
tehtävä oli hiukan erinäköinen.
5Sitten
seisoin, mutta puolikyykyssä (ylävartalo kuitenkin suorana).
6Nyt
jäin pieneen kyykkyasentoon koko viiden satsin ajaksi ja koira osasi joka kerta mennä
oikein maahan. Makupala sen jalkojen väliin kun meni maahan. Sitten "saat mennä". Ja uusinta.
Ja parin
päivän päästä taas maahanmenoja. Nyt pystyin jo olemaan täysin suorana.
Aloin tehdä aika
pian sitten istu maahan erotteluja. Välillä sekasi, mutta oppi pian kuuntelemaan
tarkasti.
Kissa
nukkuu ja koira peuhkaa.
|
Nyt siis
tänään ollaan vaiheessa ajan pidentäminen. Josko joskus paikallamakuu kaksi
minuuttia olisi hanskassa. Tein niin että sanan maahan jälkeen odotin hiljaa sekunnin, sitten "hyvä" ja nami koiran etujalkojen väliin. "Saat mennä." Sama uudelleen, mutta nyt kaksi sekuntia. Kahta ja yhtä sekuntia vaihtelin. Otin myös hetipalkkaamistakin pari kertaa.
Ei
pidä luulla, etteikö minulla ongelmia puutu. Usein tulee vastaan, että en saa
jotakin kohtaa runnaamaan ”uuden” koulutustavan metodeilla. Kun en osaa, silloin ammennan vanhasta koulutusvarastostani. Sellaista millä ennen
olen onnistunut. Se on aina houkuttelu, mihin turvaudun. Koskaan ei ankaruus,
vaatiminen, rankaisu. Houkuttelu ei haavoita, mutta ankaruus tekisi selvää
jälkeä. Se olisi kerrasta poikki. Haukku tekee haavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti