Maahanmeno uudelleenkoulutuksessa

Mun mustavalkokoira sai taas koulutusta. Ensin oltiin kolmen maissa ruohikolla riehumassa ja sitten tultiin tupaan. Meinasin heti kouluttaa, mutta oli liian leikkitämmissä, joten menin vain kirjoittamaan. Koira sai itsekseen leikkiä.

Tunnin päästä sitten syötiin makupaloja. 

Kaikissa kolmessa asiassa mitä tehtiin, päästiin paljon eteenpäin lyhyessä ajassa. Maahanmenossa aloin pidentää aikaa, seuraamisessa tein käännöstä ja otin paria askelta enemmän ja kahdeksikossa nyt kohta on koko kahdeksikko sheipattu.

Sheippaamalla kouluttaminen = ensin naks ja nami kun menee jalan alta, sitten naks ja nami kun menee pidemmästi, sitten taas odotetaan hiukka enemmän toimintaa. Aina kun osaa 80-prosenttisesti, nostetaan kriteeriä.

Hommassa auttaa se mihin kohtaan palkkaa. Kun koira menee jalan alta, palkka kantsii antaa siihen suuntaan mihin liike jatkuu. Jos vallan muualle palkkais, koira haluais jatkaa sinne.

Maahanmenossa tänään oli eka kertaa ajan pidentämistä. Ensin kolme nopeaa maahanmenon palkkaamista ja sitten sekunnin ja kahden pidentämistä. Joka kerta onnistui.

Lelu saa kyytiä.

Maahanmenossa aikaisemmin tapahtunut

Otin Kangasalalla koulutuspäivän jälkeen maahanmenon pitkästä aikaa esille. Koira osasi maahanmenon sanalla jo kuukausia sitten, mutta rumasti. Se meni istumisen kautta ja lösähti kuin säkki.

Halusin, että menee etupää edellä maahan, se on nopeamman näköistä. Olen harkannut liian kauan sitä että lasken käden maahan nopeasti. Siis toiminut käsimerkillä. Sillä koira on laskenut etupäänsä ekana.
 

Kosketuskepillä sitten aloitin, mutta en oikein onnistunut, sillä Retro sinkoaa aina salamana taaksepäin kosketettuaan keppiä. Se muistaa lapsuudestaan peruuttamisharjoitukset. Kaikki uusi mitä koiran eteen tuo, saa aikaan peruuttamisen. Joten tein sitten muulla tavalla.

14.11. Toiminto sai läpimurron. Olin istumisen ärsykekontrolliin laittamisessa huomannut että Retro ei lamaannu vaikka en tee harkkoja niin helpoksi että aina vain voin palkita. Vikku lamaantuu ja aikaisempikin toiminta sillä lähes sammuu.

Joten uskalsin muunnella Retrolla maahanmenossa kädenliikettä ja vaihdella omaa asentoa niin että sain yhä pienemmillä avuilla koiran suorittamaan maahanmeno rinta edellä.

Seuraavien vaiheitten kautta edettiin.

1Käsimerkillä silloin kauan sitten.

2Kokeilin yhtäkkiä kosketuskeppiä, sen pää tuli mun kädestä näkyviin.

3Pelkällä kosketuskepillä ja itte seisoin, mutta maahanmeno oli peruuttamista.

4Jätin kepin, menin polvilleni ja tää oli ratkaiseva askel, sillä nyt päästiin vanhasta rutiinista eroon, käsimerkistä. Tällöin taisin nimetä liikkeen. Sana maahan oli sille jo tuttu, mutta nyt tehtävä oli hiukan erinäköinen.

5Sitten seisoin, mutta puolikyykyssä (ylävartalo kuitenkin suorana).

6Nyt jäin pieneen kyykkyasentoon koko viiden satsin ajaksi ja koira osasi joka kerta mennä oikein maahan. Makupala sen jalkojen väliin kun meni maahan. Sitten "saat mennä". Ja uusinta.

Ja parin päivän päästä taas maahanmenoja. Nyt pystyin jo olemaan täysin suorana.

Aloin tehdä aika pian sitten istu maahan erotteluja. Välillä sekasi, mutta oppi pian kuuntelemaan tarkasti.

Kissa nukkuu ja koira peuhkaa.

Nyt siis tänään ollaan vaiheessa ajan pidentäminen. Josko joskus paikallamakuu kaksi minuuttia olisi hanskassa. Tein niin että sanan maahan jälkeen odotin hiljaa sekunnin, sitten "hyvä" ja nami koiran etujalkojen väliin. "Saat mennä." Sama uudelleen, mutta nyt kaksi sekuntia. Kahta ja yhtä sekuntia vaihtelin. Otin myös hetipalkkaamistakin pari kertaa.

Ei pidä luulla, etteikö minulla ongelmia puutu. Usein tulee vastaan, että en saa jotakin kohtaa runnaamaan ”uuden” koulutustavan metodeilla. Kun en osaa, silloin ammennan vanhasta koulutusvarastostani. Sellaista millä ennen olen onnistunut. Se on aina houkuttelu, mihin turvaudun. Koskaan ei ankaruus, vaatiminen, rankaisu. Houkuttelu ei haavoita, mutta ankaruus tekisi selvää jälkeä. Se olisi kerrasta poikki. Haukku tekee haavan.