Vietettiin Ei onnistu –päivää

Mikä päivä! Toissapäivänä ei onnistunut mikään. Ei edes leikkiminen. Oltiin pitkästä aikaa agilityä. Mikäli 11 päivää on pitkä aika.

Menin eka kertaa Lagun uudelle hallille yksinpäin. Kerran aikaisemmin Retro on ollut siellä erittäin hyvän kouluttajan radanlukutaito-ryhmässä. Retro hämmästytti silloin jopa minutkin kuinka hyvin se keskittyi ja luki minua.

Mikä ei onnistunut?

1 En saanu puhelimella auki ovea, ja äkkäsin että salainen numero ei toimi tässä järjestelmässä. Onneksi yksi tuttu tuli harkkaamaan ja päästiin sisään.

2 Mulle varattu kenttä numero 1 oli varustettu lapulla: esteitä ei saa siirtää eikä rataa muuttaa. Onneksi muut kentät oli vapaina, että pystyin harkata mitä aioin.

3 Retro pelkäsi keinua, vaikka olin laskenut sen ala-asentoon. Tasan kaksi viikkoa sitten se teki hyvät keinut omalla kentällä. Pitää miettiä oliko nyt vikana itse keinu vai ympäristö vai joku muu.

4 Puomi ei onnistunut, vaan koira haisteli sen pintaa ja kulki hitaasti. Kontaktin tietty teki ja lelu lensi sitten.

5 Koira oli ihmeen haluton ja tonki lattialta makupaloja.

6 Ajattelin että se innostuisi pikku radasta ja tein ympyränmuotoisen muutaman esteen radan. Ei ollut intovauhtia eikä irtoamista.

7 Sitten pelkästään leikin sen kanssa, mutta edes leikkimään se ei oikein syttynyt.

Mutta kun kuvista katsoin, näyttää että leikkiminen onnistui. Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa?

Mikä onnistui?

No ei nyt kaikki epäonnistunut.

1 Putkijarrua otin ja sen harkkaaminen onnas. Vietiin yhdessä lelu putkesta tuloaukon viereen. Sitten mentiin lähetyspaikalle koira mun taakse hyppyesteelle ja mä siitä 6 metriä putkeen päin, että se ehtii nähdä putkijarrun käsimerkin. ”Saat tulla” ja pian käsimerkki ja sen jälkeen sana putki. Tää meni hyvin. Retro sukelsi putkeen ja kurvas oitis putken sivulle lelulle eikä singonnut putkesta seuraavalle esteelle.

2 Niiston merkkausta. Koira jäi 10 metrin päähän hyppyesteen taakse, minä kävelin toiselle hyppyesteelle, jonka lape oli koiraan päin. Asetuin niistoasentoon eli käsi riman yli. Lähtölupa ”saat tulla” ja kun koira lähti, tein merkkauseleen ja pudotin salaa takimmaisesta kädestä lelun riman tälle puolen. Koiran on merkkauksessa tultava siihen paikkaan missä näki merkkauksen ja sitten hypättävä riman yli ja sitten vasta seurattava ohjaajan perässä.

Kun olin tehnyt merkkauksen, mennä viipotin koiraa vastaan ja se meni suorittamaan hypyn. Se ei edes ottanut esteelle pudotettua lelua. Eli ei mennyt lelulle, vaan jo taisi tämän jutun. Mikä oli erittäin suuri ihme, sillä ei merkkauksia niin paljon vielä ole otettu.

Merkkaus ja sen suorittaminen meni joka kerta loistavasti. Koira meni suorittamaan esteen vaikka minä kaahotin sitä vastaan ja muilla kerroilla se otti lelun mukaan.

Olen ottanut merkkauksesta poislähtemistä ensimmäisiä kertoja alle kuukausi sitten. Koira siis osasi tuolloin merkkauseleen mielekkyyden (eli hyppää merkkauskohta niin lelu ilmestyy), mutta ei vielä sitä että ohjaaja lähtee kauas pois tästä kohdasta. Tuolloin otettiin ensimmäisiä kertoja niiston ja pakkovalssin merkkaukselta lähtöjä. Se muisti tänään ne.

Merkkausele tehty, lelu pudotettu ja koira tulee merkkauseleen kohtaan, vaikka ohjaaja lähtee seuraavalle esteelle.

Nämä kuvat ovat kesältä, niiston alkeisharkoista.

Mietin tuota koiran toissapäiväistä olemusta. Siis noita seitsemää kohtaa mitkä eivät onnistuneet.

Olin todella väsynyt aamulla kun lähdimme hallille, mikä on mulle outoa sillä olen aamuihminen. Mutta hoitokoiran kanssa jänisti niin kovaa että alkaako se yöllä metelöidä metallihäkissä ja mitä sitten teen, että muut saavat nukkua enkä saanut kunnolla unta.

Sitten vielä verenpaine hiukka nousi tuosta kun en päässytkään halliin vaikka miten soitin hallin ovienhallintanumeroon.

Lisäksi jännitin, saanko yksin laitetuksi keinun ala-asentoon.

Taatusti mun olemus oli se ainut joka vaikutti koiran käyttäytymiseen.