Kahdeksikkoa ja tokohyppyä

Sitä on vähäkseltään tehty harkkoja. Tänään enemmälti, kun on 10 astetta pakkasta, ettei juuri tarkene pihalle.

Kasia

Uutena hauskana juttuna tehdään kasia eli kahdeksikkoa jaloissa. Ensin meinasin tehdä siitä sik-sak-pujottelun kuten Vikulla. Eli että kun kävelen, koira pujottelee jalkojen välissä. Mutta kun olin dobokurssin kuunteluoppilaana (oikeammin katselu) Lagun hallilla, näin erään bortsun omistajan lämmittelevän koiraansa kahdeksikolla. Koira teki ohjaajan jaloissa kahdeksikkoa. Myös Retro oli katseluoppilaana. Se sai katsella häkistä aivan läheltä kun toiset koirat taiteilivat jumppapallojen päällä.

Aloitin kasin niin, että kun koira oli jossakin mun oikealla puolella (ei vasemmalla ettei seuraamisessa yhtäkkiä tule kasi-ajatuksia), astuin vasemman jalkani eteenpäin. Kun koira otti askeleen siihen suuntaan, ”hyvä” ja panin käden siten että koira sai kädestä makupalan mun etummaisen jalan eteen. Aluksi palkkasin vasemmalla kädellä, sillä käden liikahdus auttoi koiraa eteenpäin. Toisen käden liikahdus olisi vienyt koiran takaisin samasta välistä mistä se tulikin.

Hyvin pian kuitenkin aloin palkata oikealla kädellä, ettei käden liikkeestä tule vihje. Pian sain viedä palkan kauemmaksi: palkkasin jalkojeni väliin. Eli koira meni jalkojen välistä, kiersi etummaisen jalan ympäri ja nyt pudotin makupalan takaani takimmaisen jalkani taakse.

Siihen vaiheeseen jäätiin tänään. Mietin että ehkä vaihdan palkan makupalasta leluksi, että tulee paremmin vauhtia.

Aiheesta ei ole kuvaa, joten käytetään vain ulkokuvia. Se on lumiset nurmikot nyt. Ulkona leikitään ja vain sisällä tokotaan.

Hyppyä kosketusalusta apuna

Tokon hyppyä on tehty. Haluan että koira hypättyään ottaa vielä pari askelta. Ettei siis jää liian lähelle estettä. Tähän apuvälineeksi otin kosketusalustan.

Ensin panin pelkän kosketusalustan olkkarin seinän lähelle ja koira sai käydä moikkaamassa alustaa käpälällään. Palkka tuli minun läheltä, että Retro sai juosta edestakaisin sen kolmen metrin matkaa.

Tämän jälkeen lisäsin hyppyesteen. Siitä alustalle oli kaksi metriä. Aina sai hakea palkan mun luota kun seisoin esteen toisella puolella. Tätä viitisen kertaa ja sitten alusta pois. Retro meni ilman alustaa nyt ihan samaan paikkaan kuin äskenkin, hyvä juttu.

Tätä harkkaa on tehty joskus tämän kuun alkupuolella. Nyt sitten siirsin hyppyesteen toiseen paikkaan ja aloitin jälleen kosketusalustasta. Sen kanssa muutama kerta ja sitten ilman. Alkoi mennä oikeaan paikkaan eli ravasi esteen hypättyään hiukan eteenpäin. 

Seuraavaksi lisäsin tehtävään istumisen ennen hyppyyn lähtöä. Eli koiran tarvi istua ja sai lähteä hyppyyn vasta kun sanoin saat mennä. En jostakin syystä halunnut käyttää vielä sanaa hyppy. Syy on se, että tehtävä ei ole vielä sen näköinen mitä hypyn kuuluu olla. Hypyn takana on paikalla seisominen ja se vielä puuttuu. Annan sen puuttua vielä kauan, sillä tunnen koirani. Se tykkää erittäin kovaa paikallaan olemisesta, liiankin kanssa. Riittää että vaatimuksena on nyt yksi paikallaan oleminen eli lähdössä istuminen. Ei tehdä hyppyharkoista heti liian staattista. Retro kyllä osaisi seistä pikku hetken mikäli sanoisin sanan.

Alkukuusta maa oli vielä harmaa. Lumi ja pakkaset tulivat yhtäkkiä.