Se siitä tauosta

Juoksutin koiria aamulla nurmikolla. Tai en mä, itte ne juoksivat. Yhtäkkiä Retro pinkaisi kauas, jossa mulla oli kaksi keppiä pystyssä ja suoritti keppien aloituksen. Tätä ei voinut olla palkkaamatta!

Olin pari päivää sitten ajatellut, että pidän koulutustaukoa vähän, mutta vähäksi se jäikin. Vain eilinen meni ilman koulutusta. Mutta tänään sitten tuosta kahden kepin paikasta mentiin neljän kepin lähelle. Katsoin mitä nyt tapahtuu kun seison siinä. En millään tavalla ohjannut sitä tekemään. Ajattelin että jos ei tee, niin ei harkata.

Mutta hetihän koira intoili kepeillä. Ja oikein. Sitten otin pois siivekkeen joka oli toka kepin kohdalla kertomassa ettei tästä kiitos. Retro kun on eräästä kohdin lähetettynä pakannut mennäkin vasta kakkosvälistä.

Nyt se tiesi miten neljä keppiä mennään. Into oli niin suurta kun pääsi riekkaamaan nurmikolle. Vikku oli mukana myös, mutta ei sen poukkoilu häirinnyt. En palkannut nimittäin makupaloilla, vaan lelua heittämällä kun koira tuli viimeisestä välistä.

Kaksi keppiä sujui tosi kaukaa.

 

Neljä keppiä aloitettiin lähempää. Kohdasta mistä muutama päivä sitten koira ei osannut aloitusta.

Lentääkö se kana vai nou?

 

Lensihän se suoraan suuhun. Miten lelu voi ollakaan niin palkitseva juttu.

.