Tokomaisia juttuja

Mitä hyötyä kuonokosketuksesta tokossa

Tänä iltana tehtiin aivan uutta asiaa, ohjatun noudon suuntia. Jos vaikka joskus satuttaisiin tarvita.

Retro osaa hyvin kuonokosketuksen seinään, käteen tai mihin vain missä on keltainen viestilappu. Tämmöisen lapun panin vasemmalle puolelle seinään. Koiran asetin istumaan eteeni parin metrin päähän, oltiin vastatusten. Siirsin katseeni ja pääni kohti tarralappua. Sitten viittasin kädellä sinne suuntaan ja sanoin saat mennä. Koira meni tökkäämään lappua.

Saat mennä on yleiskäsky, jolla koira tekee kaikenmoista: lähtee agilityssä, vapautetaan pitkäkestoisesta toiminnasta, saa mennä autonovesta, saa lähteä lenkillä läheltäni. Noudossa sitten valovuoden päästä tietty sanana on hae.

Koira meni joka kerta tökkäämään tarralappua. Sitten siirsin lapun toiselle puolelle seinään ja sama juttu.

Seuraavaksi panin kummallekin seinälle kohteen ja valitsin jommankumman. Koira osasi joka kerta oikean suunnan. Helppo nakki. Siis helppo nakin saanti.

Istu vain kun niin sanotaan

Toisena harkkana otettiin istumista. Ajattelin että pidennän istumisaikaa, mutta tajusin kesken harkkojen mitä mun oikeasti pitää opettaa ensin. Sitten ajan pidentäminenkin onnistuu paljon helpommin. Mun pitää opettaa sitä että koira ei istu muuta kuin kuultuaan istu sanan. Siis ettei se heti ole vaihtamassa asentoa kun seison paikallani. Operantit koirat on operantteja. Tarvii opettaa äkkiempää tehtävät tehtäväksi sanoilla.

Kun koira istui omia aikojaan, mä seisoin paikallani liikkumatta. Kyllä se siitä sitten nousi ja käveli. Sain sanoa istu ja palkata nopeasti.

Tällä jutulla saan koiran istumaan rauhassa perusasennossa ja rauhassa kun ollaan tokoesteen takana.

Harkkasin samalla myös sitä että en anna yhtään vartalovihjettä. Siis oikein tietoisesti tiedostin itteni heilumisia.

Harkkasin myös sitä, että mun ei tarvitse katsoa koiraan kun sanon istu. Ja voin sanoa istu myös kun koira on takaviistossa.

Tuo etten katso koiraan aina kun sanon sanan, auttaa liikkeestä istumisen harjoitukseen ja siihen jos koira ei just kattokkaan muhun sanan kuullessaan, se kuitenkin tekee sen.

Retro osaa tavattoman hyvin istua agilityn lähdössä ja luoksetulon siellä kaukana, mutta ei minun lähelläni kun seison rauhassa. Syystä että tekemisestä, toimintojen tarjoamisesta on palkittu, mutta jotakin on unohtunut opettaa.

 

Vikku osaa hyvin istua hypyn edessä, mutta Retrolle tää tuottaa vielä vaikeuksia. Jos tästä poukahtaa ennen aikojaan, se on nolla.

 

Sama noudossa, jos tästä säntää oitis kapulan perään, se on nolla.

Ennakoiminen on hyve, ihmisellä

Kolmantena tehtävänä tänään otettiin ajoitusta. Kosketuskepin ja koiran avulla. Tässä ei mitään opetettu koiralle, vaan minä opettelin nopeutta.

Videosta katsoin joka jakson jälkeen ja jep tuli pääasiassa kun koiran kuono oli jo 5-10 senttiä pois kepistä. Vasta harkkojen jälkeen lamppu syttyi päässä: ennakoi.

Yksinkertaista, miksei tuota oo kukaan sanonut kun hölmö ei ymmärrä. Kun otan kuvia liikkuvasta koirasta, ennakoin paljonkin, että otoksessa ei olisi pelkästään häntä.

Ensi kerralla sanon jep kun koiran kuono on 10 sentin päässä kepistä, mutta tällä kertaa menomatkalla.

 

Vahtaa eläintä! Ja eläin vahtaa minua. Tuijotuskilpailu menossa.

Semmosta pikku tekemistä järkättiin tänään Retrolle. Vikku sai jänisjahdin ja mä sen johdosta puolisydärin. Tiesin kyllä että koira ei kauaa kipitä pikku jaloillaan jänkyn peräs, mutta mun sydän ei uskonut.